Ihminen kaksijalkaisena olentona on kehittynyt vähintään 100 000 vuoden ajan. Me olemme luomakunnan ehkä kehittynein tasapainotaiteilija. Osaamme hypätä, kiivetä, juosta, kävellä, seistä jne erinomaisella tasapainolla. Säädämme asentoamme automaattisesti ja tiedostamattomasti alustasta riippuen.

Satojen tuhansien vuosien ajan on normaali vartalon asentomme ollut hieman etukumara, joka on tasapainon paras lähtökohta. Selkämme on rakennettu tätä etukumaraa asentoa silmällä pitäen, selkärangan S-muodon ansiosta nikamat rasittuvat suotuisimmin antaen eniten tilaa nikamien vaimennukselle.

Seisottaessa kovalla lattialla tiedostamaton refleksi astuu esiin. Kehon ohjaus- ja tarkkailujärjestelmä tekee johtopäätöksen, että tasainen alusta mahdollistaa energiasäästön siten, että paino jakautuu luuston kautta. Seistään kaikella painolla kantapäillä, luotiviiva kulkee alaraajaluuston läpi, lantio siirtyy taaksepäin, selän notko ja ryhti suoristuvat.

Selkäämme ei ole luotu tällaiselle työasennolle. Lantioselkä ja lonkan alue ylirasittuvat, samoin polvinivelet joutuessaan ääreisasentoon. Tavallisimpia oireita ovat esim, kantapäiden ja jalkojen särkyä, polvi- ja lonkkaongelmat.